Kun olet poissa

Sateen lakoamat hiukset liimautuvat ikävän tuntuisesti kiinni päänahkaan. On sellainen olo, että ulkona on tuntunut tältä jo viikkoja. Seuraan katseellani tyttöä, joka näyttää yhtä märältä kuin miltä itsestäni tuntuu. Kuvittelen minkälaista olisi saapua jonkun kanssa tällaisesta ilmasta lämpimään kotiin, keittää teetä ja painua viltin alle lämmittelemään.

Käyn Anttilassa ostamassa teepannun.

Ja Loirin uuden Ivalon. Vahingossa.

Syrjän riimit soivat päässä liian lyhyellä silmukalla. ”Kun olet poissa / näen kasvojasi noissa mieleni soissa / lätäköissä joissa kuu heijastuu”.

Kissat tietävät, että heitä tullaan hakemaan tänään, vaikka en ole edes kertonut vielä. Saapas änkesi kuin lohduttaakseen hetkeksi syliin.

Keitänpä teetä.