Lähdin perjantaina takaisin Pärnuun. Helsingissä seuraani liittyi Storåsissa tapaamani Riikka, joka innostui ajatuksesta viettää kesän viimeinen lomaviikonloppu ulkomailla.

Jo ennen matkaa selväksi tehty ”ei mennä naimisiin”-sopimus toimi hienosti; pidimme hauskaa ihan vain ystävinä, ilman sen kummempia odotuksia tai tunteita. Olen melko varma, että sain Storåsista tänäkin vuonna ainakin yhden uuden ystävän. Huippua on se.

Tunteista puheenollen, olen itse asiassa vähän hämmästynyt siitä miten osaan nykyään pitää itseni kurissa ihastusteni kanssa. Toivottavasti en ole tulossa vanhaksi. (Mitenniin tulossa? -Toim. Huom.)

Riikka lähti päivällä takaisin Helsinkiin. Yksinäisyys hyppäsi harteille välittömästi kun avasin oven tyhjään kotiin. Ei siltä kai voi paeta.