Hukassa

Olen hukannut Web-olemukseni. Mitä enemmän opin Webin olemusta ja teknologioita, sitä vähemmän osaan olla itse mukana. Ehkä yritän liikaa, tai sitten keskityn vaan vääriin asioihin.

Eksyin odottamattoman keskustelun tiimoilta Justinin yhdelle alasivulle, joka on sisältöineen tuhat kertaa täydellisempi kuin mihin itse olen koskaan pystynyt. Apatiaani ei vähennä yhtään se tosiseikka, että Justin on koskenut ko. sivuun viimeksi vuosia sitten. Tuoreempana esimerkkinä loistokkaasta toteutuksesta on Django-kollega Nathan Borrorin sivusto, joka nivoo upealla tavalla saumattomasti yhteen blogimerkinnät, valokuvat, kirjat, musiikin, elokuvat, ihmiset ja hullun nerokkaat ideat kuten Nike+ ja iPod yhdistelmästä tuodun datan. Joo, täältä löytyy samoja juttuja, ja enemmänkin, mutta huonommin organisoidusti.

Sisällön osalta harmittaa eniten se, että julkaisujärjestelmät tappavat luovuuden. Sen lisäksi, että ulosantini tälle sivustolle on kuihtunut murto-osaan aikaisesta, sen muoto on nauliintunut valmiiden mallipohjien tylsiin kehikoihin. Lukuisista ponnisteluista huolimatta en tunne olevani yhtään lähempänä hyvää julkaisujärjestelmää kuin vuosia sitten kun aloin ensimmäistä kertaa mielessäni sellaista suunnittelemaan.

Nyt kun käytettävissä on kaikki mahdolliset julkaisutavat hypertekstistä kännykällä striimattavaan livekuvaan asti, alan hahmottamaan David Heinemeier-Hanssonin slogania ”Constraints are liberating.” Mikään ei ole koskaan kahlinnut yhtä tehokkaasti kuin vapaus tehdä mitä tahansa. Ehkä tässäkin on kyse valinnoista. Ahdistavaa.

Avautuminen on silti onneksi aina yhtä puhdistavaa. Jospa saunaan.