Kun hymymme olivat aitoja

Kevätsade, reippaat askeleet märällä jalkakäytävällä, lahkeita ylös nouseva kosteus.

Täysin erilainen viikonloppu kuin odotin. Tiistaina starttaava norjanreissu tulee töiden kannalta hankalaan paikkaan kun tekemistä olisi enemmän kuin laki sallii. Viimeiset kolme viikonloppua ovat kuluneet osin töitä tehdessä, mikä alkaa sekin jo vähän rasittaa. Olisi mukava saada pari oikeaa vapaapäivää johonkin väliin.

Ehdin jo luulla oppineeni itseäni, kunnes tänään tuli taas tuttu ”mitä nyt tapahtuu”-olo. Olen kai elänyt liian pitkään paikallani kun kaikkiin suuntiin liikkuminen tuntuu ihan yhtä hankalalta. Jotenkin sitä odottaa asioiden menevän eri tavalla tai eri tahtiin, ja sitten menee hämilleen kun ne eivät menekään niin. Tunnen itseni yhtä araksi kuin joskus teinipoikana.

Väliaikaissohvan epäkäytännöllisyys alkaa hiljalleen kyllästyttää. Unohdin tilata sen pahuksen futonin viime viikolla.