Aamuaurinko
Toisinaan asioiden välille alkaa hahmottua yhteyksiä ihan itsestään. Tuntuu siltä, että ehkä niillä lukemattomilla jo unohtuneillakin hetkillä oli merkityksensä.
Haaveilin kauan sitten jonkunlaisesta Turun Web-ammattilaisten kerhosta, jossa voisi nähdä tuttuja ja tutustua uusiin samanhenkisiin kollegoihin. Pääsimme lopultakin Mikan kanssa sanoista tekoihin ja syntyi Kabinetti (johon en ole halunnut viitata missään julkisesti kun kovasti puuhaamamme uusi saitti on edelleen vaiheessa).
Samoihin aikoihin kun Kabinetti kokoontui ensimmäisen kerran, tapasin pitkään blogistanista tutun Myrsky-Jannen. Olisi ehdottomasti pitänyt tutustua aiemmin. Janne, kuten joidenkin mielestä minäkin, on livenä huomattavasti mukavampi kuin mitä nettipersoonasta voisi päätellä. (Yritin muotoilla tuon mahdollisimman pehmeäksi. -Toim. Huom.) Itse asiassa, tuntuu että olemme monelta osin hyvin samanhenkisiä. Veikkaan, että jos olisimme tutustuneet joskus buumin aikoihin (silloin kun oli vielä nuori), olisimme hyvin saattaneet päätyä tekemään jotain todella tyhmää ja/tai hienoa. Tietysti, sikäli kun itseäni yhtään tunnen, koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä suuren mittakaavan munauksia.
Mistä päästäänkin hyvin aasinsillalla takaisin Työhön. Työvoiman lisäämisestä huolimatta tekeminen eivät tunnu vähenevän, mikä on tällaisena muka-lama-aikana jossain määrin positiivista. Muutaman viikon päästä muutamme isompaan toimistoon ja kesäksi joukkoon liittyy kaksi harjoittelijaa.
Olemme parhaillaan viimeistelemässä yli kaksi vuotta kestänyttä projektia. Fiilis on vähän sama kuin odottavalla äidillä (kuvittelisin), vaikkakin fyysiset ilmentymät ovat hivenen erilaisia. Mutta valvotut yöt ja raa’asti jäähylle siirretty sosiaalinen elämä ei tunnu yhtään pahalta kun oikeasti uskoo siihen mitä tekee. Tiettyyn rajaan asti. On iltoja, jolloin on vahvasti I’m too old for this shit -olo.
Nollaus on todella tärkeää. Nyt kun leffat ovat käyneet hektisen aikajänteille liian pitkiksi, olen opetellut uusia mikrolepohetkiä. Luen rakkaita ystäviä ja toimitettua sisältöä (paperilta), ajattelen niitä joita en saata lukea, pörrötän kissoja ja käyn ulkona kurkkaamassa aurinkoa. Ei se haittaa vaikka aina ei ehdi nauttia ihan kaikesta mistä haluaisi – kunhan muistaa mikä on tärkeää.
Bon Jovi saa rauhasta haaveilla lauantai-illastaan, minä olen aamuaurinko.