2011

Turun kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiset. Mikäpä muukaan kuin Dynamo toimi jälleen kerran illan päänäytöspaikkana. Narikkalaput loppuivat kesken, tanssilattia oli tahmainen ja purevaa pakkasta pakoili kuumissa sisätiloissa tutun sekalainen väkijoukko. Maarit sai SingStar-lätkän ja DJ:n puhelinnumeron.

Palelimme väkinäistaiteellisen audiovisuaalisen spektaakkelin Jennin ja kymmenien tuhansien muiden kanssa. Irtonaisiksi jääneet esityksen eri osat olivat pääosin hienoja. Lumihiutaleen lailla ilmassa kieppunut valkoinen Joen henki ja Wärtsilän telakan pystysuoraan kallioseinään sytytetty tulimaalaus olivat esityksen parasta antia. Ylimahtipontinen ilotulitemellakka oli toki hieno, mutta ei millään tavalla persoonallinen. Samaten monisatapäisen suurkuoron esitys oli pettymys, koska liveäänestä ei yleisöön asti kuulunut hiiskaustakaan ja pienen kuoron kanssa esinauhoitettu kristallinkirkas äänite kuulosti kaikkea muuta kuin suurkuorolta.

Loppumainosten jälkeen jäin ihmettelemään miksei Turkua ja Suomea mainostavaa produktiota voitu hoitaa paikkakuntalaisten tai edes suomalaisten voimin?