Arjen illat ovat muuttuneet melkoisesti kun aloitin syksyllä uudestaan crossfit-jumpan, tällä kertaa yhdessä Jyrin kanssa. Sparrauspari auttaa suuresti siinä, että laiskoituksen tai ihmisahdistuksen iskiessä kynnys feidata on paljon pienempi. Tahti on omalta osaltani vakiintunut nyt kahteen-kolmeen kertaan viikossa ja edistystäkin on ehtinyt muutamassa kuukaudessa tapahtua jo sen verran, että a) en ole ihan joka kerta kaikkein huonokuntoisin, ja b) voimaharjoittelussa löytyy melkein joka kerta uusia enkkoja. (Viimeksi penkistä 50kg ja tänään kyykystä 65 kg ei vaikuta kaikkein kehuttavimmilta luvuilta, mutta itselle ne merkkaa tosi paljon kun lähtötaso oli kirjaimellisesti nolla. Vuoden päästä luvut näyttävät jo varmaan vähän paremmilta!)