Täällä taas. Kotityöympäristö on taas karvainen, lämmin ja pitkäkoipinen.
Tiina oli jo etukäteen haikea. Olikin tällä kertaa varmaankin pisin yhtäjaksoinen aika kun lapset ovat viettäneet äiteensä luona eromme jälkeen.
torstaina 18. syyskuuta
| Kommentoi
keskiviikkona 10. syyskuuta
| Kommentoi
Otsikko Ylen uutisissa:
Millaista (jälki)hoitoa itsemurhapotilaille yleensä annetaan?
Varjoissa
maanantaina 8. syyskuuta | KommentoiKulutin valtaosan lauteilla viettämästäni ajasta miettien miten kirjoittaisin viikonlopusta jolloin en tehnyt muuta kuin töitä. iTunes löysi soittolistalle Rasmuksen In The Shadows -biisin. Tuo kappale tuo aina mieleeni kevään 2003.
Jo jonkin aikaa hiipunut kouluintoni tyssäsi kuin seinään tavattuani Tiinan. Tuo seinäjokinen käänsi elämäni ylösalaisin, tavalla mihin jo melkein olin lakannut uskomasta. Hetken olin aidosti onnellinen.
In The Shadows oli ohi yhtä yllättäen kuin vasta alkanut mutta kuitenkin aina ollut uusi elämäni. On edelleenkin hankala totutella ajatukseen, että olen yksin.
Seuraavan kappaleen olisi syytä kestää pidempään. I’m too old for this shit.
perjantaina 5. syyskuuta
Suomalaiset Djangokehittäjät huomio! Ellet ole vielä tietoinen, Helsingissä järjestetään huomenna lauantaina Django 1.0 julkaisubileet. Tapahtuman wikisivu kertoo kaiken oleellisen. (Kirjoitin aiheesta lyhyesti myös Hoyci-blogiin.)
Tervetuloa! :)
torstaina 28. elokuuta
Hyvästä ohjelmasta maksaa mielellään:
The Photo Book I made for my mom for Mother’s Day this year, using Aperture 2, was amazing and brought tears and smiles to both of my parents’ faces. Their reaction was worth far more than the price of the software.
Via.
maanantaina 25. elokuuta
Lähipäivien teema on selkeästi ollut saaristohenkinen. Viikonloppu kuoron kanssa Korppoossa ja tänään työasioissa Kemiössä. Kummassakin ensimmäistä kertaa (autolla), muuten.
Paluumatkalla tulin vanhaa tietä ja pysähdyin nostalgiahetkelle Piikkiön Heselle. Niin paljon Piikkiössäkin on muuttunut, mutta paljon on myös edelleen samaa.
Mietin millaista olisi käydä kiertämässä noita nurkkia jonkun muun kanssa. Ja lähdin pois.
Kuorokivaa Kemiössä
maanantaina 25. elokuutaJo perinteeksi muodostunut kuoropurjehdus liplatti tänä vuonna Korrppooseen. Syksyn ensimmäinen keikka meni hienosti ja kuorokaverien jälleennäkeminen oli juuri niin hienoa kuin odottikin.
Viikonlopun purjehdusosuus jäi aika pieneksi kun paikalle saapui vain yksi venekunta. Itse autoilin paikalla Mossella, mikä oli seikkailu sinänsä.
Iltariennot keikan jälkeen lähtivät hieman käsistä. Pitkä öinen maailmanparannuskeskustelu oli kuitenkin ehdottomasti lievän vilustumisen arvoinen. Ja kun sunnuntaikin kääntyi alkujärkytyksen jälkeen iloisen aurinkoiseksi, viikonloppu ei olisi paremmin voinut mennä.
CM-seura ei petä ikinä :)
