Viime päivät ovat olleet täynnä pieniä ja suuria voittoja. Eilen sain päivän käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla hyvän hikijumpan muodossa. Sen jälkeen käytiin pienellä kaveriporukalla Ruissalossa, ja ilta kului vähän vielä pienemmällä porukalla vauhdikkaissa merkeissä Elinan kämpillä. Olisi vaikka voinut sanoa lomapäiväksi.

Te sovitte kyllä täydellisesti yhteen. Kun olette kummatkin tollasia vajakkeja.

T:n mielestä sovimme Elinan kanssa hyvin yhteen. Olen niin samaa mieltä. Tuntui huipulta kuulla se ulkopuolisen suusta, vaikka sen itse jo jokaisella solulla tietääkin. Luulen, että se teki hyvää myös Elinalle.

Aamulla oli lievähkö K, ja saimme myös palautetta meluhäiriöistä. Mutta heräsin kenties maailman onnellisempana ihmisenä. Kun mietin mitä elämältä oikeasti haluan ja tarvitsen, en keksi mitään muuta kuin juuri nämä asiat jotka ovat jo niin lähellä. Ja kun mietin asioita jotka hiersivät rikki aiempia suhteita, Elina näytti taas tänään, että hän yksinkertaisesti on parempi kuin muut.

Tuntuu, että mitä pidemmälle tässä edetään, sitä kärsimättömämmäksi tulen. Niin monet muut ehtivät tanssia nämä tanssit jo vuosikausia sitten.