Niinpä niin. Elämä jatkuu kaiketi. Liikaa kuolemaa ydelle ihmiselle 
                parin päivän sisällä, voisi äkkiseltään ajatella.
              Miia soitti eilen ja kysyi miten 
                voin. Ihan hyvin olosuhteisiin nähden kaiketi. En ole juurikaan 
                itkenyt, enkä sen kummemin edes ajatellut koko asiaa. Olen ajatellut 
                niitä hyviä muistoja Harjavallasta ja mummulasta yleensä mitä 
                matkan varrella on tullut koettua. 
              Good Will Hunting antoi lisää mietittävää sen suhteen että kaikki 
                viat voi kääntää rakkaastaan positiivisiksi asioiksi. Niinhän 
                se loppujen lopuksi on: mummusta tulemme kaipaamaan aina sitä 
                uskomattoman positiivista ja suvaitsevaista puolta, sekä sitä 
                miten jokaiselle tuputetaan kahvipöydässä änkkeliä ja voita. Ennen 
                niille naurettiin ja hymyiltiin, nyt niiden perään itketään.
              Sain tänään kuulla, että olen kantamassa arkkua. En tiedä onko 
                se joutumista vai pääsemistä, mutta jotenkin hyvin etäiseltä ja 
                oudolta vastuulta se tuntuu. 
              Edelleenkin on äärettömän lannistavaa käsitellä näitä juttuja 
                yksin. En yksinkertaisesti halua jutella asiasta kavereiden tai 
                ystävien kanssa. Sallakaan ei vielä taida edes tietää, mutta luulisin 
                että sekin täytyy tänään kertoa. En ole raukalle raaskinnut mitään 
                sanoa, koska hän niin kovin mummusta piti. Itseasiassa kertoi 
                vähän aikaa sitten että minussa ja meissä hän ikävöi eniten Harjavaltaa 
                ja mummua. Huoh.
              - -
              Pääsi sitten jotkut Isot Pojat leikkimään vähän lentsikoilla. 
                Pelkäsin ihan oikeasti että nyt alkaa komas maailmansota, mutta 
                se pelko lienee vähän hälventynyt tämän päivän aikana vaikkakin 
                on käynyt aika selväksi että joku saa nokkiinsa aika pahasti jos 
                ja kun jotain voidaan osoittaa sormella ja sanoa että ”-toi 
                se oli!”.
              Toivon, että kolmas maailmansota ei syttyisi tästä. Toivon, että 
                päin vastoin - koko maailma yhdentyisi yhden askeleen lähemmäs 
                toisiaan ja saisimme aloittaa uuden, entistä paremman ja turvallisemman 
                aikakauden tässä elämässä. Uskon ihmisiin ja meidän tulevaisuuteemme. 
                Ei tämä typerä maailma voi olla niin tyhmä että heittäisi kaiken 
                tämän hukkaan pelkästään muutaman idiootin rättipään takia. Ei 
                helvetissä.
              
            - - - 
            äh. tuli muuta tekemistä.
              
    << mennyttä elämää