Unessa.net : Arki : Menneet :

Maanantai, 24.9.2001

Tapitin silmät tokkuraisena seinäkalenteria aamuseitsemältä sisäistäen samalla sen karun tosiasian, että jäljellä on vielä 12 viikkoa kertaa 5 päivää sitä todellisuutta, jossa kysyn itseltäni muutaman kerran päivässä miksi olen juuri tässä juuri nyt. Karua.

Aamuisin ja päivisin tulee aina mietittyä kaikenlaista. Tänäänkin keksein varmaan kymmenen sopivaa juttua joita en vielä ole muistanut ikuistaa tähän kuolleeseen elävään maailmaani. Sitten kun tulee ilta niin kaikki nämä pienet ajatukset ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen ja jäljelle jää vain tylsän keskinkertaista sanahelinää.

Tänään oli todella kaunis päivä. Harmittaa vähän kun en saanut mitään fiksua aikaiseksi. Keräsin monta tuntia inspiraatiota seuraavan kötöstyksen kyhäämiseen, tällä kertaa se todennäköisesti muotoutuu metalliseksi tietokonekoteloksi. Jos teen edes puolet suunnitellusta, siitä tulee jotain aivan uskomatonta.

Tarkoitukseni oli purkaa hieman kerääntynyttä sähköpostipinoa, mutta eihän siitä mitään tullut. Aika monta asiaa jää nykyään kesken kun on niin kauhean lyhytjänteinen kaikissa tekemisissään. Pitkäjänteisyyttä löytyy vain yhteen asiaan: keskityn opiskelemaan itseäni ja tiedostamaan valintoja joita haluan tehdä elämässäni.

Monet näyttävät luulevan, että olen jotenkin hakoteillä tai etten tiedä mitä haluan. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin; tiedän tarkalleen mitä haluan. Koulun lisäksi on paljon muuta mitä haluan, mutta niihin tavoitteisiin (kuten vakaaseen parisuhteeseen) pääsemiseksi ei ole olemassa niin suoraviivaista ja yksinkertaista ohjetta kuin pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Jossain syvällä tämän koomikon ja pintapessimistin alla olen kuitenkin aina ollut optimisti. Uskon, että jonain päivänä herään parempaan huomiseen, aivan kuten pääosan näyttelijälle tapahtuu Murmelin päivässä...

<< mennyttä elämää