Unessa.net : Arki : Menneet :

Sunnuntai, 22.4.2001

Hassu juttu, että satuin tapaamaan Sallan juuri tänään. Siitä on melko tarkkaan nyt vuosi aikaa kun kaikki alkoi menemään päin helvettiä. Siitä on tasan kaksi vuotta ja kolme kuukautta kun olen tämän naisen tuntenut. Wau.

Niin. Tänään oli sitten sen Hesarin vuoro ilmestyä. Eihä sitä kauaa ehditty odotellakaan =) . Luin tuon verkkoversion heti aamupäivällä kun kömmin ylös sängynpohjalta, sen luettuani oli pakko ostaa sitten se paperiversiokin (18mk prkl!). Veera tiedotti asiasta heti aamulla tekstiviestillä jossa mainitsi myös sen iloisen tosiasian että ne eivät onneksi kehdanneet julkistaa naamaani. Loistavaa! =)

Jälkimainingit olivat vielä tämän päivän osalta melko pienet: sain neljä vieraskirjamerkintää ja lomakkeen kautta yhden tekstiviestin. Kauan kadoksissa ollut ystävämme Antti otti pöhlin käteen ja soitti juuri kun olin syömässä (lähes myrkyllisiä keitoksiani). Oli ihan hauska jutella pitkästä aikaa.

Niin. Tosiaan. Salla oli nyt sitten tarkastamassa tätä uutta kämppää ensimmäistä kertaa. Kovin kertoi tyttö pitävän näkemästään, tosin sen olisin tiennyt sanomattakin. Oli raastavaa jutella tällaisissa merkeissä nyt kun hänen äitinsä rintasyöpä on levinnyt. Lääkäri oli sanont, että jos etäpesäkkeitä on neljä tai vähemmän, ennuste on hyvä. Sallan äidillä niitä oli kolmetoista. Tässä vaiheessa en taas osannut muuta kuin itkeä.

Illaksi suunnitellut bänditreenit menivät taas kerran ihan vituiksi. Studiolla ei ollut symbaaleja joten soittelufiilis kaikkosi hetkessä ennenkuin ehti kunnolla edes kasvaakaan. Päätimme lähteä Markukselle kuuntelemaan musaa ja sen teimme.

Nuppi kertoi paluumatkalla haaveilevansa oikeasta tyttöystävästä. Ei siis sellaisesta sekopääsuhteesta joita minäkin olen tässä harrastellut. Ymmärsin liiankin hyvin mitä hän sanoillaan tarkoitti. Haluaisin itsekkin ihan sitä samaa, mutta tiedän että vielä ei ole oikea aika sille, vielä en ole valmis moiseen. Tiedän että jos nyt taas uppoutuisin johonkin suhteeseen, lukemiset jäisivät taas kerran hyvän tekosyyn varjolla taka-alalle. Meikulla alkaa elämä siis vasta kesäkuun lopulla. Huoh.

Pori Jazzeille tahtoisin kovasti mennä. Viime kesäisestä harmittaa eniten se, että Salla ei tullut mukaan sinne Steve Lukatherin keikalle vaan jouduin olemaan siellä yksin. Tuo UB-juttu on hyvä todiste siitä että keikalle kannattaa mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa (ja mieluiten tietysti niin että vaatteet saa revittyä pois päältä jo kotimatkalla). Yksinään mennään jos on pakko, mutta kyllä se seura silti aina mukavaa on. Jazzeilla soittaa tänä vuonna uudessa Workshopissa mm. Gary Moore, hänet haluaisin bongata uudestaan.

Itseasiassa säleverhojen asentajamies kertoi niin hillitöntä juttua niistä superjameista, että tekisi aivan älyttömästi mieli mennä paikanpäälle ottamaan selvää (ja jotain muutakin...). Toisaalta liput kun ovat about 1300FIM per ilta, niin taitaa mennä yli AN kassavarat kyllä tuo juttu... Voi möhä.

<< mennyttä elämää