Töiden alle on yllättävän - ja oikeastaan liian - helppo haudata itsensä. Kaiken kuitenkin löytää edestään ennemmin tai myöhemmin, joten välttely vain lisää ahdistusta. Ja levottomuutta.
Kaksi ystävää vanhenivat tällä viikolla. Ainakin Miia on hengissä - tekstiviesti kertoi enemmän kuin 160 merkkiä. Kunpa vain olisi enemmän tilaisuuksia tavata ja energiaa pysyä yhteyksissä. Toisaalta, eivät ne ystävät mihinkään katoa vaikka ei vähään aikaan olisi mitään kuulunutkaan. Se on hienoa se.
Kesä on kovasti tuloillaan. En voi lukea enää Mindynkään juttuja kun tulee venekuume. Tähän on vain yksi lääke.
Aluksi, Kiitos kaikille postia lähettäneille. Kysymyksiä tuli _valtavasti_. Luovuin turhista ehdoista samantien, valikoin joukosta jonkunlaisen otoksen ja vastailen niihin .. pian. Leikittelin mielessäni jo automatisoidusta kysy-vastaa -järjestelmästä, mutta tuskin saan itsestäni ainakaan lähitulevaisuudessa irti tarvittavaa energiaa moiseen. Sitäpaitsi, käsityö on aina käsityötä.
Niin, ja mikäli jotain jäi kysymättä, voit korjata tilanteen.
***
Törmään aika-ajoin puolituttujen tai tuntemattomien kertomuksiin matkoista, joita itsekin haluaisin kokea. Kiireetön matka maailman ympäri, tyyneyden etsiminen Pyrenneiden vuorilta tai yksinpurjehdus yli Atlantin. Lyhytkin kokemus erilaisesta maailmasta tekisi hyvää turhan kapeaksi muotoutuneelle maailmankuvalle. Ja mieluummin nuorena kuin vanhana.
Toisekseen, jonain vuonna haluan saada vuotuisen Roskilderahastoni riittämään itse Roskildeen (sen sijaan että kuluttaisin ne kaikkiin muihin festareihin kuten joka ikinen vuosi tähän mennessä).
Vielä kun muistaisi mistä alunperin piti avautumani. Pahus.
Uusi haaste:
Koska sisällöntuotannollinen sykkeeni on ollut jo melko pitkään melko matala, ajattelin yrittää etsiä uudenlaisia virikkeitä itsetutkiskeluun ja ajatusten selkiyttämiseen. Pallo on nyt sinulla:
Keksi viisi kysymystä. Viisi pitkää tai lyhyttä, suurta tai pientä, iloista tai surullista kysymystä ja lähetä ne minulle sähköpostilla ensi keskiviikkoon, 19.5.2004 mennessä. Kysy mitä tahansa. Tylsiin kysymyksiin on tylsä vastata. Anonymiteetin voi halutessaan säilyttää käyttämällä esimerkiksi käyttämällä palautelomaketta. Jätäthän kuitenkin ainakin nimimerkin.
Edellyttäen, että joukosta löytyy edes yksi mielestäni mielenkiintoinen tai julkaisemisen arvoinen joukkio, vastaan niihin ja julkaisen kysymykset vastauksineen tällä sivulla.
(Hieman taustaa. Löysin joskus vuosia sitten vastaavanlaisen härdellin joltain sivustolta ja ihastuin sen toteutukseen. Laitoin ajatuksen korvan taakse, mutta ajatus ei oikeastaan koskaan tuntunut tarpeeksi kypsältä. Touhusta puuttui myös selkeä motiivi, kunnes se tavallaan syntyi kuin itsestään eräänä iltana. Unessa.net on aina ollut kokeilua ja interaktiivisuutta. Ei pidä unohtaa sitä.)
Tytöllä on hassu tapa nukahtaa aina kesken elokuvan katselun. Olen itse jossain määrin filmifriikki, joten kahden tai kolmenkaan leffan katseleminen putkeen ei tavallisesti tuota minkäänlaisia ongelmia. (Mut ei nyt mitään Tolkien-trilogiaa sentään... ;) Tässä suhteessa välillämme on suurensuuri kulttuuriero.
Joskus teininä en lainkaan ymmärtänyt sitä miten muut saattoivat pilata pyhän elokuvakokemuksen vaikka vain rikkomalla hiljaisuuden kesken leffan. Muistan tapelleeni aiheesta ainakin Veeran kanssa useampaan otteeseen. Vähänkö olin typerä.
Rituaali on vieläkin jossain määrin pyhä ja kaava on tarkka, mutta en jaksa enää taistella sen puolesta. Joko olen kasvanut aikuiseksi tai vaihtoehtoisesti olen muuten vaan laiskistunut täydellisyyden tavoittelussa. Tämä pätee lähes kaikkeen muuhun paitsi töihin.
Yksi vanhaksi tulemisen kipu on se kun joutuu näkemään aikaisempia typeryyksiään uusin silmin.
Justinin synnyttämä kohu hymyilyttää. Itsellekin on verkkoelämän aikana sattunut vastaan tilanteita, joille ei ole voinut kuin nauraa. Jotkut ottavat tällaiset asiat aivan liian vakavasti.
Viimekesäisen luovan kirjoittamisen kurssilta jäi mieleeni viisaus, joka kannattaa pitää mielessä: kaikki lukemasi tekstit ovat ihmisen kirjoittamia. Tekstillä on aina kirjoittajansa ja sen kirjoittamiselle on aina jokin syy. Sama pätee myös verkkomediaan.
En jaksa hypätä parvekkeelta vain siksi, että monet eivät pidä jostain kirjoittamastani tai siksi, että vielä useammat luulevat suurimman osan olevan keksittyä. On itsestään selvää, että yksittäisen henkilön kuvaus jostain tilanteesta ei ole totta. Se on vain yhden ihmisen representaatio, yksi värittynyt tulkinta.
”The truth is more important than the facts.”
— Frank Lloyd Wright
Tänä vuonna pyöräilin äitienpäiväsyömingeille shortseissa ja t-paidassa. Kävin vielä kaupungilla yhdentoista maissa samassa varustuksessa eikä edes ollut kylmä. Todisteeksi arkistoon; lämpimiä päiviä.
Tähän aikaan illasta -- 03:04 -- parvekkeella alkaa jo olla hiljaista. Aamun liikenne alkaa vasta parin tunnin päästä. Tumma taivas näyttää siltä kuin jakaisi ikäväni. Ohuet pilvet kuin huolimattomasti heitetty peitto jalkojen päällä.
Huomenna hän on taas vierelläni.
~ menneet ~
Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.
Arki (c) Ville Säävuori
1999-2004