Sateinen yö

Joki tulvii. Vesi on niin korkealla, että ruotsinlaivojen matkustajat saavat kerrankin kokea todellisia merielämyksiä kävellessään terminaaliin pitkospuita pitkin. Jännittävintä on paluumatkalla: jos molahdat pienessä tuiterissa lankonkeilta veteen, et pääse taksiin.

Kaupunki oli jälleen ehtinyt nukahtaa kun talsin sen halki hiljaisessa vesisateessa. Auto. Nautin hiljaisuudesta. Öisin tutuilta kaduilta voi usein lukea paljon enemmän elämää kuin päivän vilinässä. Nämä nurkat ovat täynnä muistoja. Mietin, mahdanko nytkin tehdä jotain, mitä taas muistelen muutaman vuoden kuluttua. ”Sinä talvena jolloin satoi vain vettä.” Kenties.

Tällä viikolla jokaisesta päivästä on jäänyt puuttumaan pari tuntia. Olisin voinut tänäänkin antaa vaikka hampaani muutamasta ylimääräisestä tunnista. Se kun lähtee huomenna joka tapauksessa.

En ole aiemmin päässyt nauttimaan viisaudenhampaan poistamisen iloista, mutta kerta se on kuulemma ensimmäinenkin. Vaikken ole ehtinyt murehtimaan operaatiota oikeastaan lainkaan, olen silti riittävän hermona kaikista kauhutarinoista mitä näistä on kuultu. Varaan viikonlopuksi paljon jäätelöä ja riittävästi kissanruokaa, jotta saan potea rauhassa.