Viime sunnuntai oli mukava, mutta tämä päivä on ollut vielä mukavampi. Nukuin hyvin, sain viikolta jääneet työt tehtyä vetkuttelematta, nautin saunasta ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kinokoplan leffanäytöksessä. Tämäkin lukeutuu ehdottomasti sarjaan ”miksi ihmeessä en ennemmin”. (Muistan ensimmäisen kerran kuulleeni paikasta Johannan kautta vuosia sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokea sen.)

Weera (+ perhe) muisti nimpparikortilla. TaNperelaisia alkaa jo olla ikävä kun niitäkään ei enää koskaan näe.

Eilen treenattiin muiden turkulaisten opiskelijakuorojen kanssa tulevan reissun päänumeroksi valittua Carmina Buranaa (kuuntele alkupätkä sinäputkesta), joka jäi soimaan päähän koko loppupäiväksi. Hieno teos.