Wanhoja aarteita

Ostin pahvilaatikoita. Verkosta, tottakai. Yhdeksään kiloon (!) mahtui kaksikymmentä lootaa. Ensimmäiset kahdeksan on jo lastattu, nimilaputettu ja pinottu varaston lattialle. Yhden päällä lukee Wanhoja aarteita.

Nykyinen elämäni alkoi syksyllä 2002. Kaikki sitä edeltävä tuntuu epätodellisen etäiseltä. Etenkin kun miettii kuinka vähän aikaa siitä vasta on. Aarrelaatikkoon meni wanhoja valokuvia, kirjeitä, tekstejä, lehtileikkeitä ja pieniä esineitä ajalta jolloin kaikki oli tyystin erilaista.

Tajusin vasta eilen, että teen nyt sitä mitä halusin tehdä jo muuton yhteydessä mutten silloin pystynyt (saanut aikaiseksi). Vetkuttelu oli tällä kertaa sinänsä hyvästä, että olen nyt mahdollisesti vieläkin suruttomampi turhan sälän suhteen kuin aiemmin: kaikki ei-tarpeellinen saa lähteä.

Dokumentoisin tätäkin urakkaa valokuvin, vaan puhelin on edelleen huollossa. (Täytekuvat rules ok.) Se kiikutettiin taNpereelle, mistä palaa takaisin koska lie. Puhelimen mukana hävisi myös iso läjä kaikkea sellaista mitä runkkuNokia ei osaa synkata Mäkin kanssa. Alan olla vakuuttunut siitä, että seuraava puhelimeni ei ole Nokia.