| Unessa.net : Arki : Menneet : Torstai, 18.10.2001  Merellä 
                on todella kylmä. Siitä tietää 
                että on syksy tai kevät. Olin isän seurana venerannassa, 
                laskostettiin purjeita, löysättiin vanteita ja sen sellaista. 
                Talviteloille menee uljas aluksemme huomenna. Nyyh.
 Taaskin meni myöhään yöhön. Tekisi mieli 
                valvoa koko yö, mutta saa 
                taaskin jäädä ihan suosiolla vain haaveeksi. Mobililla yksi viikko sitten töihin tullut suurinpiirtein 
                mun ikäiseni tyyppi valitti tänään koko aamun 
                sydämen pistelystä ja tykytyksestä. Pelästyi 
                niin, että varasi samantien ajan lääkäriltä 
                ja lähti tutkimuksiin kesken työpäivän. Tyyppi 
                on tehnyt päällekkäin iltaisin ja öisin portsarin 
                hommia Turussa ja päivisin sitten siellä Naantalissa. 
                Aika vähän unta siis... ja viikon jälkeen alkaa 
                sydän oireilla. Ei kovin tervettä sanon ma.
 
                 
                  | ”ahdistusta mitä erilaisemmista asioista 
 |  Veera kysyi tekstiviestissä että 
                mitä mahdan tuntea kuoreni sisällä. Hyvä kysymys. 
                Vastasin jotain kaunisteltua hetkeen tarttumisesta ja ikuisesta 
                onnen etsimisestä. Well. Kummatkin edellämainituista 
                ovat kyllä totta, mutta ehkä päällimmäisenä 
                tunteena tällä hetkellä tunnen useimmiten nykyään 
                ahdistusta mitä erilaisemmista asioista. Useimmiten näin iltaisin vääntelehdin työasioiden 
              takia. Lähinnä tekemättömien työasioiden 
              takia. Softatalon projektit on mulle kuitenkin se rakkain asia, 
              mutta tämän syksyn aikana olen ollut luvattoman surkea 
              niiden hoitamisessa. En tiedä miksi, mutta en vaan kertakaikkiaan 
              osaa piiskata itseäni niihin kaikkiin kymmeniin juttuihin joita 
              pitäisi tehdä. Toinen usein mieltä painava asia on syyllisyydentunne 
                mm. siitä, että en ole ehtinyt tai jaksanut vastailla 
                sähköposteihin. Tosi kurja fakta, mutta nykyään 
                sitä vaan sataa siihen tahtiin että kaikkiin ei millään 
                ehdi vastata (ainakaan hetinyt). Ystävät, 
                tutut, puolitutut ja tuntemattomat vaativat erilaisen tavan puhua 
                asioista ja se täytyy myös pitää mielessä 
                jos mielii viestin myös menevän (sanomaltaan) perille. Wau. Huomenna on jo perjantai. Yritän vongata joitain tyyppejä 
                lauantaiksi tänne, en tosin vielä tiedä ketä. 
                Juttelimme aiheetsa Sepon kanssa ja näyttää vahvasti 
                siltä, että ainakin yksi bilettäjä on jo mukana 
                kuvioissa :) Huomenna on Säätämöllä 
                The Crashin keikka, sitä odotellessa... << mennyttä elämää |